Nalle Puh - keramiikkasarja

KenguRu, Nasu, puu ja Tikru. Nalle Puh -tarinan hahmoja.
Tarvikeet: punasavi, viherä lasite sekä keramiikkakynät.

Kas vain, matkaan liittyvät Pöllö, Kani ja tietysti itse Nalle Puh.

Tikru pomppi kuvaan vielä toistamiseen!!!

Nallet ja ankka

Nille, Nalle ja Ankka. Lapsuuden käsityöinnolla tehtyjä serkuilleni. Aitoa käsityön tuntua. Ohjekin oli jostain
käsityölehdistä. Huomaa Nallen upea housupuku!

Hevosenkenkäpannunalusta

Mainio lahja jonka sain. Miltei äitienpäiväksi. Iso, hieno hevosenkenkäpannualusta. Tälle mahtuu
uunipelti tai isompikin kattila. Uniikkikappale, mistä olen tavattoman ylpeä. - äiti

Työn alla! (Maistiaiset kaurasäkistä)

Heissan kaikki!

Tässä pieni maistiainen -teen kauratyynyä niskanlämmikkeeksi ja kirjon sitä sateenkaarilangalla.
On se melkein valmis jo. Laitan sitten kuvan, kun on.

Farkut uusiokäytössä. Nähtävissä kuvassa myös parsinneula, lanka ja sen vyöte. Oon tehny tätä autokoulun pitkillä kuivilla teoriatunneilla.

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla, ja siitäkin vielä isommaksi klikkaamalla vielä vähän lisää. Näättepä kuviot ja kaikki. Saako sen tekstistä muuten selvää?

-Maria

Öhkymuhku-kaulaliina pyöröpuikoilla

Ihanaa! Sen voi tehdä näinkin.
Ohjeet; etsi pyöröpuikot ja sitten kiva lanka. Kerä tai pari.
Mulla meni puoltoista kerää tuohon.
Sit luodaan puikolle vaan niin paljon silmukoita kun sille suinkin mahtuu.

Kaulaliinan isoin suurin ongelma mun mielestä on aina ollut se solmu.
Siihen menee puol metriä sitä vaatetta, ja kammotus sentään kuinka epäkäytännöllinen se on.
Ja koitappa lapaset kädessä solmia sitä uudelleen täydessä vauhdissa pulkkamäessä..
No pyöräpuikkokaulaliina vaan kiepautetaan tässä tapauksessa kolme kiepausta kaulan ympärille.

Teen itseasiassa nyt jo toista pyörökaulaliinaa. Olen kokenut käännytyksen kaulaliinaihmiseksi tälle talvelle. Teen muhkumpaa tästä seuraavasta, sellaista tiedättekö, mikä otetaan hyllyltä alas aamutalliin lähtiessä pimeässä ja pakkasessa...

Neulomisiin, Maria

Turvakenkävillasukka

Vihreää ja keltaista, niistä syntyy turvakenkävillasukka.
Käyttöohje: sukka jalkaan, turvakenkä päälle ja sitten kokeilemaan
josko heppa ohimennen tallaisi kengälle mutta ei sis villaaukalle.

Ranteelämmittimiä ja kädystimiä

Tässä pitkät ranteenlämmittimet ja kahdet kädystimet.
Vihreät arkeen ja valkoiset nuottien kääntelyyn viileissä olosuhteissa.
Helppoja tehdä, aina vain joustinta ja vähän sileää sekaan. Koristeeksi
helmiä siskon helmipussukasta.

Pihaleppäkerttupesue

Kuuma kesä.
Pyöräköitä kiviä.
Maalia, pensseleitä ja inspiraatio.
Niin syntyy leppäkerttuperhe.
: )

Villasukat

Tässä kotivillasukkia raidoilla ja sekalankamallilla. Ovat jo käytössä pehmenneitä.

Kengityspakki

Aika muhea! Vai mitä? Tämä on ihan valmiista kaavoista tehty ja kasattu, eli sillä tavoin eroaa mun tavallisista töistä. Ja koulun puuverstaalla tehty. Mutta sotamaalaukset on samaa sarjaa mun kanssa, ja teoksesta löytyy niin oikean kun vasemmankin tassuni leima.

Tuo on siis ihan puhtaasti työkalulaatikko, ja hevosten kengittämistä varten tehty. Itseasiassa jos jaksan ja muistan ja ehdin, voisin ottaa tuosta uuden kuvan -nyt siinä on käytön jälkiä ja työkalut sisuksissa.

-Maria

Maailman söpöin huopapurkki

Tässäpä on tälläinen söpöläinen kaikille kotinäpertäjille idean aineksiksi. Tarvitaan vain huovutusvillaa, lasipurkki (vaikkapa oliivien ex-koti) ja Marseille-saippua. (Joo, älkää yrittäkö tätä työtä neulalla huovuttamalla..)

Lasipurkin päälle huovuttaminen on melko vaikeaa "normaaleihin" huovutustöihin verrattuna, eli älä tee tätä ekaksi työksi. Mutta älä myöskään lannistu, tämä on niin kiva valmiina :)

Jos tarvitset vielä järkiperusteet tähän söpöläiseen tai motivaatiota noitten leppäkerttujen tekemiseen, niin moni purkissa säilytettävä yrtti tai ruoka-aine säilyy parempana valolta suojattuna.

En tee töitäni ohjeista, joten mulla ei ole sellaisia antaa, mutta kysykää ihmeessä jos jotain tulee mieleen! Ja tuon tölkin huopakansi ei oikeasti ole noin iso, se on vaan kuvattu yläviistosta.

-Maria

Villit villalapaset

Tässä talven 2010 villalapassatoa. Ruskeat ja punaruudulliset ovat LettLopi-lankaa, lämmin lanka
kun tekee kirjoneuleen. Muut ovat Viking-lankaa, paksu ja pehmeä lanka joka huopuu kodikkaasti
käytössä. Näissä on virheitä ja arkista disainia, eli ihan oikeita käyttölapasia koko seurue.

Muhkea kaulaliina

Kaulaliina lumitalvelta 2010. Paksu lanka (mikähän se olikaan...joku kotimainen), aina
oikeinneuletta ja ratoja tuonne alkuun, sitten saa neuloaposottaa ihan vaan suoraan ja
telkkaria katsellen. Hapsut ovat hauskat, lämpimät mutta jäävät takin vetoketjun
väliin.

Lempisika

Tässä muhkeanpuhkea lempisika, jonka tein tytölleni 3-vuotislahjaksi. Menestys oli suuri.
Tarvikkeet: iso pala fleeceä, saparoon kuminauha kankaan sisälle, painonappisilmät
ja kärsään kaksi punaista nappia, huopapala kieleksi. Ja sika on valmis halittavaksi,
röh, röh!

Huovutettu seinäteos

Huovutusabstratktio. Islanninlampaan villaa + helmiä ja huovutettu märkätekniikalla.

Pyjamasta kiva sammakko

Jokaisella lapsella pitää olla äidin ompelema lelu. Tässä se sitten siis on. Sammakko.
Tarvikkeet: vanha Nanson yöpaita, joka ei hajonnut millään vaan tuli loputa käyttäjä kyllästys. Joululahja kummitätiltä jostain seitkytluvulta. Vihreä, suora tylsä putkimalli.

Siitä siis leikataan sammakko ja pitkä kovet, tarvitaan  lisäksi täytteet, nappisilmät ja huoparuvet ja - POKS - sammakko on syntynyt.  Ei siis nuijapäävaihetta vaan ainulaatuinen Pyjamasta sammakoksi -muodonmuutos.

Prinssiksi tämä ei muutu edes edes suutelemalla. On kokeiltu lukuisilla hyvänyönsuukoilla.Sammakon omistaa jo aika isoksi kasaanut lapsi ja sammakko tehtiin kerran muistaakseni vesirokon aiheuttamana ylimääräsenä vapaapäivänä.

Ikkunahakanen takomalla

Tässä nyt avaustyönä vuoden vanha takomistyö, jonka tein koulussa. Itseasiassa kyseessä on ihan ensimmäisiä tekemiäni takomisia, eli ohje on helppo, ja esine on toimiva käytössään vaikka virheitä löytyy.

Kyseessä on siis pyöreästä rautarimasta tehty ikkunan- tai ovenhakanen. Sijoitan sen varmaan tulavaisuudessa oman kotini johonkin luukkuun tai kesämökin huussin oveen. Siinä on kolme palasta, joista nuo samannäköiset upotetaan puuseinään (en tiedä, kuinka menee muuhun materiaaliin) eri puolille.

Rauta kuumaks ja pajavasaraa päälle. Tätä työtä tehdessä en sentään sytyttänyt mitään palamaan (no, en edes ahjoa vaikka piti), mutta onnistuin pariin kertaan heittämään hehkuvan raudan lattialle tai seinään. Eläköön työturvallisuus.

Jos teet samaa työtä, vinkkinä; kannattaa jättää nuo terävät puuhun upotettavat piikkipäädyt neliskanttisiksi. Pysyy seinässä paremmin kuin pyöreä.


 - Maria